Story

-

Ammatinharjoittamisesta liiketoimintaan

Kun perustaa yrityksen, kannattaa miettiä, onko kyseessä oma ammatinharjoittaminen vai riskinottoon perustuva liiketoiminta. Kummatkin ovat hyviä ja perusteltuja lähtökohtia. Niillä on toiminnallisesti kuitenkin valtava ero.

 

Jos haluat hankkia itsellesi ensisijaisesti työn ja toimeentulon, ammatinharjoittamisen lähtökohta on silloin oikea. Myyt siis omaa työtäsi ja osaamistasi. Esimerkkinä ovat toiminimellä työskentelevä putkimies, koodari, suutari, konsultti tai hammaslääkäri. Näihin tarvitset vain kohtuullisen pääoman, kuten työkaluja ja hieman rahaa markkinointiin tai toimitilaan. Taloudellinen riski on vähäinen. Mutta palkkiona saat vain palkkasi sen mukaan, kuinka paljon painat työtunteja.

 

Jos perustat liiketoimintaa harjoittavan yrityksen, kuten kauppaliikkeen tai rakennusfirman työntekijöineen tai jonkin tuotteen valmistukseen erikoistuvan yrityksen, taloudellinen riski on suurempi ja todellinen. Myös tulot voivat olla paremmat, mikäli onnistut. Mikäli saat yrityksesi osakkeelle muodostettua arvoa, voit myydä osakepaperit ja näin saat ehkä isommankin tilin ajan saatossa. Harva siinä onnistuu, mutta mahdollisuus on monta kertaa suurempi kuin lottaamisessa.

 

Minä olen tehnyt näitä kaikkia. Olen ollut aluksi pelkkä palkansaaja, ja myös lotannut joskus. Silloin riski oli olematon. Työnantaja oli varma, YT-jaksoja ei ollut, ja palkka tuli kellon tarkkuudella. Mutta se oli siinä. Mukavia hommia onneksi fiksujen työkaverien kanssa.

 

Sen jälkeen olin ammatinharjoittaja, viestintäkonsultti omassa kommandiittiyhtiössäni. Tuloja hankin rutkasti, koska tein paljon töitä hyville maksaville asiakkaille. Lisäksi Ky:n verotus oli keveää. Jopa puolet yhtiön tuotosta sain verovapaasti, ns. yksityisottona. Toiminnan kustannukset olivat alhaiset, auton leasingmaksut olivat mininaaliset ja verotusarvo pieni. Nuo vuodet olivat taloudellisesti varmoja ja lomaakin sai pitää reilusti perheen parissa. Mutta se ei ollut oikeastaan liiketoimintaa vaan riskitöntä oman työn myyntiä.

 

Kun perustin ensimmäisen internet-pohjaisen viestintään erikoistuvan liiketoimen, johon tuli palkata työntekijöitä, investoida softaan ja sijoittaa markkinointiin, käynnistyi urallani todellinen riskipitoinen liiketoiminta. Silloin piti kaivaa kaikki säästöt käyttöön, myydä oma auto ja lainata pankista rahaa sekä houkutella sijoituskumppaneitakin mukaan. Koska ajoitus oli otollinen, tunsin toimialaa ja tärkeimmät asiakkaat tarpeineen sekä onnistuin kumppanien ja työntekijöiden valinnassa monen vaiheen jälkeen, bisnes alkoi myös kasvaa ja tuottaa. Jo kolmen vuoden jälkeen uskalsin nostaa itselleni hieman palkkaakin.

 

Viiden vuoden jälkeen firman osakkeet myytiin teolliselle toimijalle ja sijoittajatkin saivat hieman tuottoa itseni mukaanluettuna. Minulla oli jonkinlainen tilipäivä viiden vuoden kuluttua startista. Toki olin tätä hanketta suunnitellut jo vuosia ennen kuin sen käynnistin. Liiketoiminnassa tilipäivät tulevat harvakseltaan, joskin tili voi olla tuhti, mikäli on toiminut määrätietoisesti tätä tavoitetta varten.

 

Kuten eräs hyvä ystäväni toteaa, jokaisen menestyvän yrityksen alkuhistoriasta löytyy hetki, jolloin joku on ottanut ison taloudellisen riskin.  Sellaista tapausta, että osakkaat ja yrittäjät saisivat hyvän myyntivoiton exitissä ilman että joku heistä ei olisi laittanut rahojaan likoon, ei ole edes satukirjoissa.

 

Hallittu riskinotto liiketoiminnassa saattaa tuoda kunnon palkkion, jos toimii kärsivällisesti strategiansa mukaan. Muuan kokenut bisneskonkari sanoi, että yksi tuhannesta yrittäjästä tienaa yrittämisestään lopulta enemmän kuin palkkansa. Silti kannattaa yrittää, koska mahdollisuus on monta tuhatta kertaa suurempi kuin lotossa.

 

Näin pääsin yrittäjyydessä sen toiselle asteelle eli riskipitoiseen liiketoimintaan. Kerron tulevissa blogeissa lisää, mitä sitten tapahtui.

 

14.7.2020